Päivä 20..

Hehe, tuli katsottua Outlander -elokuva ja yöllä vasta kello 3 pääsin nukkumaan.

_____

Aamulla kello 10 herätys ja blogia päivittelemään. Ja tässä sitä nyt ollaan. Päivä jatkuu normaalisti taas ottaen rennosti.

Päivä 19.. "Kymppi, kymppi, kymppi, kymppi.."

Mukava päivä.
Käytiin ampumassa 5+5+5+10+10 panosta eli kolme kertaa lipastettiin 5 panosta kun testattiin tähtäimiä ja korjattiin niitä, ja sitten kaksi kertaa lipastettiin 10 panosta kun ammuttiin pisteitä.

_____

Parin tähtäimen korjauksen jälkeen en luottanut tähtäimeen joten tähtäsin lonkalta. Mitä enemmän muutin tähtäintä, sitä epämukavammaksi ase tuntui.

Kaverit naureskelivat että tänään viedään mitali tupaan kun ammun kunnon pisteet (edellisissä ammunnoissa oli se 91 pistettä). En ollut ihan luottavainen koska en luottanut tähtäykseen mutta hei, kokeillaan.

10 panoksen jälkeen käytiin tauluilla ja Luutnantti tarkisti jokaisen maalin ja pisteet merkittiin ylös. Suurinpiirtein näin tuli pisteitä: 4x10+3x9+2x8+1x7=90 pistettä jos oikein muistan pisteet mitä hän luetteli. Kun luutnantti luetteli kymppejä niin se oli huvittavan näköistä kun kavereiden naamat vain kääntyili yksi kerrallaan kun Luutnantti sanoi luvun 'kymppi'.

_____

Seuraavissa ammunnassa sitten koitin luottaa tähtäimeen vaikka tiesin että eihän siinä mitään järkeä ole koska äskenkään en luottanut ja ammuin hyvin.

Ammuin jotakuinkin tämmöiset pisteet: 4x7+6x6=64. Hieman kiesmitti.

Positiivista on kuitenkin että hajonta on pientä ja kaikki osuu samalle alueelle. Negatiivista on se että tähtäin on liian ylhäällä ja liikaa oikealla. Mutta nyt kun tiedän miten ja mihin ampua, uskoisin että saan ammutuksi oikeita tuloksia vaikkakin tähtäin on vinosti.

_____

Hee! Pääsin Luutnantin kyydillä takaisin kasarmi alueella. Meillä on yksi Luutnantti joka todellakin osaa olla ihminen ja johtaja. Ei huuda eikä huuda kovempaa jos mokaa. Osaa tarvittaessa olla tiukka mutta kuitenkin osaa olla ihmismäinen ja osaa opettaa. Uskon totisesti lauseeseen "Ole sellainen johtaja jonkalaisen sinä haluaisit itsellesi", tämä Luutnantti tekee näin ja iso kiitos että on noudattanut ja noudattaa edelleen tuota. Sentään yksi järkevä ihminen täällä (ja tietysti Alikersantit).

_____

Jaa'a.. Kello on 16:30 ja kyytiä odotellaan.. Täällä on kylmä.

_____

Ja sitten kotiin. Edelleen aivan saakutin mukavaa lähteä kotiin, mieli lepää.

Päivä 18..

Kuume 36.7 astetta, ihan OK olo. Hieman hikinen olo mutta kaikki näyttäisi olevan kunnossa eikä sieniä kasva kainaloista tai päärynäpuu päästä. Kyllä tämä tästä.

_____

Ajoivat lounaan jälkeen pois osastolta. Olin kuulemma terve. Noh, vuodevaatteet vain pois ja pyykkiin. Sain pienen lapun joka piti kiikuttaa päivystäjälle että olin saapunut yksikkööni. Lapussa annettiin kuitenkin viellä 1 VPO ja 1 VMTL. Ulkosalla huomasin että alkoi taas yskittämään, ei kuitenkaan tullut oksennettua. Kohta olinkin taas tuvassa. Siellä jatkui hetken yskiminen ja meinasin todella oksentaa siellä mutta sainpas hillittyä yskääni. Johtuu varmaan siitä tämä yskiminen kun lähdin liikkeelle taas ja poikkesin ulkokautta.

_____

Hyvä että ehdin istahtaa tuvassa niin jo alikersantti huusi että oppitunnille lähdetään. -> Kirja kainaloon -> ovelle jonottamaan ja kohta olimmekin kuuntelemassa lääkäriä joka kertoi että miten toimia sairaana.. hieman myöhäistä?

_____

Loppu päivä vapaata.

Päivä 17..

Hemmetin laite alkoi piristä keskellä yötä kello 3 aikaan.. Oli pikkasen vaikeuksia päästä takaisin nukkumaan. Kuumetta 36.8 astetta. Enään hieman koholla ja eikä edes kauheasti yskitä, ellei mene nukkumaan. Herättivät 6.30 ja aamupala oli 7.00.

_____

Lisää loikoilua. 3+9 päivää sairaana. Kuulemma jos on sairaana yhtäjaksoisesti yli 30 päivää niin saa E:n paperit eli vapautus armeijasta... toistaiseksi. Mutta koska kuumeeni tuskin kestää kuukauden niin en pääse kokemaan moista juttua.

_____

Katselin sulkeisharjoituksia ikkunasta. Varmaan mukavaa osallistua niihin kun on ollut sairaana nyt vähän aikaan. Mahdanko pysyä perässä mitenkään enään?

_____

Ruokailu kello 10.00.

_____

Kirottua! Tylsää!!!!!

_____

Ruokailu kello 16.00.

_____

Nyt näin ohimennen: Edellinen loma ei paljoa päässyt kuitenkaan vaikuttamaan motivaatioon tällä viikolla koska olen edelleen sairas ja tällä kertaa vuodeosastolla.

Päivä 16..

Kävin huonosti nukutun yön jälkeen taas VEKS:ssä. Kuumetta oli 37.5 astetta ja tulehdusarvo 28 (normaali jos alle 8, nyt mentiin yli ja 'maksimi' arvo taisi olla jotain 300 että ei siis vaarallinen arvo viellä). Loman sijasta pääsin osastolle ja olen jo viikon sairastanut ja meno jatkuu. Ensi viikonloppuna taidan joutua istumaan kiinni ja tekemään rästit. Alikessu sanoi että viikonloppu tulee olemaan vain minä ja petini jos jään. Ei ihan kiinnostaisi tehdä rästejä tuohon malliin jos ei kerran mitään tapahdu.. Mahtavaa..

______

Osastolla mitataan suht tiheästi kuumetta ja kysellään kokoajan olotilaa. Täällähän ei saa levättyä edes kunnolla. Kuume oli 37.2 astetta. Kuumeessa ei mitään mutta kun yskä ja oksentelu pitäisi saada kokonaan pois niin olisi mukavempaa jatkaa palvelusta. Toivotaan nyt etteivät aja ihan heti pois normaalin lämmön takia minua osastolta oksentelemaan pihoille. Ikävä kyllä oksentelen vain ulkona kevyen fyysisen toiminnan aikana ja koska meidät melkein sidotaan sänkyyn kiinni niin en pahemmin oireile siellä.. Paitsi yskin..

_____

Kauheaa toimintaa! Kokoajan herätetään syömään. Tuntuu kuin kahden tunnin välein olisi ruoka. Oikeastaan ihan hyvä koska nyt en jaksa yöllä nukkua kun olen nukkunut päivällä.

Päivä 15..

Tulipas nukuttua pitkään. Heräsin hieman kolmen jälkeen päivällä. Harmi kun tänään pitäisi lähteä takaisin. Olisi ollut mukavaa hoitaa flunssa kokonaan pois kotona ennen kuin palaa inttiin. Kuumetta on edelleen 37.1 astetta ja nenä tukossa sekä hieman yskittää. Mutta paljon virkeämpi olo nyt. Täytyy ottaa musiikkia mukaan nyt koska intissä on erittäin tylsää iltavapaalla.

Jaahas, kohta pakko lähteä takaisin päin.

Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä mieltä olen intistä. Intissä on paljon järjettömyyttä ja hieman järkeäkin sisältäviä asioita.

Järjettömyyksiin menee:
vemppojen ulkona seisottaminen, alle 10 minuutin aamutoimet (punkan teko, pukeutuminen, suihku, aamutarpeet), tuvassa huomion huutaminen omalle alikersantille joka ramppaa 5 minuutin välein tuvassa (pitää ilmoittaa tuvan esimies alikersantille), kerran viikossa oleva varusteiden vaihto puhtaisiin/sopivimpiin, pinkkojen ja punkkien räjäyttäminen, lomalta palaavien ulos jättäminen jos myöhästyy sovitusta ajasta (heitteille jättö?).

Järjellisiin menee:
Pinkan ja punkan tekeminen, sotilaallinen pukeutuminen, tervehdykset, siivouspalvelu (sipa), koulutukset ja mitä nyt yleensäkin.

Nonniin, aika lähteä. Viikon päästä taas lisää blogi päivityksiä (toivonmukaan).

_____

Huh, tuli oksennettua pariin otteeseen kun pääsin portista sisään. Ei vielläkään terve olo.

_____

Ja helvetti.. Unohdin sitten avaimen kotiin enkä pääse kaapille.. Onneksi toimistolla on vara-avain ja pääsee kohta nukkumaan.

Päivä 14.. Oma koti kullan kallis

Voi riemu! Hemmetin hyvät unet tuli nukuttua. Vaikka ääni onkin poissa viellä ja yskittää ja nenä tukossa niin on kuitenkin sen verran iloisempi olla kuin mitä pari päivää sitten.

Hirveä päivitysvimma alkoi kun avasin koneeni. Blogiin piti kirjoittaa kahden viikon edestä ja kavereiden kanssa jutella sekä tarkistaa viestit foorumeilta ja tutkia uudet uutiset eri aihepiireistä.


Kyllä on mahtavaa olla kotosalla taas <3

Ensi maanantaina pitäisi palata ennen kello 22:00

Hemmetin yskä kiusaa edelleen minua. Ääni on kuitenkin palautunut hieman. Eiköhän tämä tästä parane kun vedän tarpeeksi lääkettä naamaan. Kuume tällä hetkellä on 37.1 astetta.

Päivä 13. "Silloin kun nielu toimii toiseen suuntaan"

Nyt se sitten tapahtui. Kaverin lähtiessä päivystämään yöllä joskus kolmen aikaan niin siitä 5 minuuttia ja oksensin. Äkkiä roskakori käteen ja juosten vessaan. Sopivasti aikaani kulutettuani ja oksennettuani siivosin roskakorin ja lähdin takaisin tupaan. Jätin roskakorin sänkyni viereen jos tulee tarve nähdä mitä söinkään eilen ja mitä ei tullut viellä aikaisempien oksennusten mukana ylös.

Se oli elämäni pisin yö. En voinnut nukkua kyljelläni tai selällään koska silloin lähti lima liikkeelle ja oksennutti. Jouduin istumaan koko yön ja kun en ole tottunut sellaisessa asennossa nukkumaan niin tuli valvottua ja viiden minuutin välein tarkistin kelloa että onko mennyt jo 15min vai 30 min.

Aamulla lähdettiin ruokailemaan. Muonituskeksuksen pihalla oksensin kahdesti. Hitto, ei edes leipä maistunut minulle eikä jaksanut juoda. Taas on olo kuin ei jaksaisi tehdä mitään.

Kotiin on päästävä koska siitä riippuu se että kuinka motivoitunut olen ensiviikolla.. jos koskaan paranen edes. Jos en pääse niin en kyllä jaksa tehdä mitään.

Lähdettiin päivällä kuorma-auton kyytiin, meidät suljettiin pimentoon kylmälle lavalle ja kuorma-auto lähti kaasuttelemaan eteenpäin. Ajettiin varmaan 5 minuuttia kunnes edessä avautui ampumarata.

Ampumaradalla oli kolme rastia. Ampuma, suojaus ja ampumaratakoulutus.
Ammunnassa meidän piti vain saada tähtäimet korjattua että osuttiin maaliin. Hyvällä onnella minun aseeni tähtäimet olivat kunnossa ja sain 91 pistettä sadasta. (5+5 panosta ammuttiin). Sen jälkeen mentiin toisille rasteille ja jokaisella rastilla oksensin sen 2-4 kertaa. Lopussa alikersantti tuli luo ja kysyi että pärjäänkö autolle takaisin. Tottahan toki pärjäisin, en minä nyt voi keskelle metsääkään jäädä sairastelemaan 3-5 kilometrin päähän kasarmialueelta suunnasta tietämättäkään. Hyppäsin auton lavalle ja lähdettiin melkein saman tien ajamaan.

Kasarmilla en onneksi oksentanut ja pääsimme siivoamaan tupia ja hetkenpäästä olikin tarkistus jonka jälkeen pääsimme lähtemään lomille.

Soitin vanhemmille että kyyti olisi mahtava ja ei kestänyt kauan niin tutunnäköinen auto ilmestyi parkkipaikoille. Tuntui mahtavalta istua lämpimässä autossa. Tähän asti saannut palella armeijassa, olkoot mitä vaatteita päällä.. Tunnin ajomatkan päästä näkyi tutut maamerkit ja tunnistin paikan kotikyläksi. Kaupungiksi kun sitä ei voi viellä sanoa. :P

Lämmintä teetä, hieman ruokaa ja takaisin istumaan pehmeälle tuolille oli niin luksusta että se kruunaisi vallanmainiosti nuo 7 sairasta päivää. Toivotaan että saan nukutuksi edes nyt.

Päivä 12.. "PIM POM"

Heräsin 4 minuuttia ennen herätystä. Mahtavaa kun sai heräillä ja miettiä rauhassa. Sitten se alkoi: "PIM POM!! KOMPPANIASSA HERÄTYS!" ja 10 minuuttia ruokailuun.

Kävin taas veksissä hakemassa lomaa. 37.3 astetta kuumetta. Tapasin onneksi kaverini joka oli sairaanhoitajana ja pitkän jutustelun jälkeen hän laittoi lääkärille käymään keuhkojen takia (varmuuden vuoksi (keuhkotulehdus)). Onneksi lääkäri ei löytänyt mitään.. tai siis onneksi olin sen verran terve kuitenkin ettei pahemmaksi ollut mennyt. Lääkäri määräsi yskänlääkettä ja buranaa minulle. Sairaanhoitaja kirjoitti minulle 1 VPO ja 1 VMTL jonka mukaan pääsisin kuitenkin lomille viellä. Ihanaa <3. Motivaatio nousi jo kaverin nähdessäni paljon ja viellä kun sain kuulla että kotiin pääsee niin suorastaan lähes unohdin kuumeeni ja kipeän oloni ja pompin tupaan takaisin sairastamaan.

Kaverit lähtivät harjoittelemaan yönyli yöpymistä rakennuksen takana olevassa metikössä.

Viellä tämä ja huominen päivä ja pääsen lomille.


Ei tunnu kivalta.. Kokoajan yskittää ja sen takia oksettaa. En pysty nukkumaan sen takia. 6 päivää sairaana kyllä riittää minulle vallanmainiosti. Tuvan vahvuus on tällä hetkellä 1+4 (normaalisti 2+8).

Opin ainakin pelaamaan korttipeliä nimeltä "Paska". Tiedä sitten onko ihan perinteinen nimi vaiko mikä, ihan mukava peli.



Ääni poissa ja kurkku kipeä. Nenä vuotaa melkein kokoajan vettä ja yskittää. Kuumetta tuntuu olevan viellä jotain ~37 astetta. En tiedä, en ole mitannut, mutta terve en ole. Huomenna täytyy selvitä ulkona koska jos silloin haen lomaa niin joudun istumaan viikonlopun yli.

Päivä 11.. Ei jaksa..

Masentunut olo. Ei jaksa tedä mitään. Motivaatio laskenut paljon sairastamisen takia. Lisäksi en usko että pääsee vierailemaan kotosalla joten sekin masentaa.

Vemppa joukkoetta jälleen seisotettiin ulkona, mahtavaa sairaan hoitoa.

Ei jaksanut syödä edes. Jumitin varmaan 20 minuuttia sekoittaen puuroa kunnes se oli kuivunut ja pyöri lusikan mukana kuivuneena möykkynä.

Pikkakin oli räjäytetty.. Ei vain jaksa korjata. Ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa..

Tietokaan ei kulje, vemppoja seisotettiin pihalla 20 minuuttia ulkona.

Tällä hetkellä 37.7 astetta kuumetta. Taitaa tulla lisää lomaa. Masentavaa..

Päivä 10..

Tänään jatkuu sairastelu. 1 VP ja 1 VPO. Tänään on myös valokuvaus.. Ikävä kyllä VP ja VPO ei saa osallistua siihen.

Taas me sairaat seistiin ensimmäisenä pihalla odottamassa muita.. Täällä on totisesti sairaanhoito ristiriidassa komennusten kanssa.

Pääsen kuulemma tänään luutnantin juttusille.

Korjaan: En päässyt luutnantin juttusille vaan luutnantti tuli minun juttusille, onneksi kyseessä oli se rento luutnantti. Luutnantti kysyi vapautuksen ja terveydentilani. Jos halusin ja jaksaisin niin saisin osallistua valokuvauksiin ja koska en ole sentään hengityskoneessa kiinni tai pää kainalossa viellä niin kyllä nyt valokuvauksiin haluan osallistua tupani kanssa.

Valokuvaukset tuli ja meni. Saadaan hieno albumi 2-4 viikon päästä. kuulemma 16€ hintaa sellaisella täydellisellä paketilla. Koska intti on vain kerran (toivonmukaan) niin sellainen kannattaa. Sellaiseen saa hyviä muistoja jos uskaltaa ottaa kameran myöhemmin mukaan.

Tehtiin pieni kepponen. Meidän oven vieressä on iso roskis jota suurinosa käyttää maamerkkinä kun palaavat tupiinsa. Siirsimme sen toisen tuvan viereen ja hetken päästä meillä kävi jatkuvasti alokkaita kokeilemassa lukkoja väärällä avaimella. Parasta oli alikersantti joka ensin kirosi että mitä teimme hänen tuvassaan ja sen jälkeen kun hänenkään avain ei käynnyt lukkoon ja tajusi että oli väärässä tuvassa niin jälleen kirosi meille kun emme sanoneet mitään. Myöhemmin kirosi roskikselle kun se oli siirtynyt. Hehe..


Huh.. kuume varmaan nousi. Aivan helvetin kylmä ja kaikki hidastuu, jopa ajatuksen kulku. Ei jaksa tehdä mitään. Jalkaakin sattuu mutta en jaksa vaivautua.

Huomasin ruokailussa että reagoin yhä herkemmin tunteisiin, mitä huonommaksi oloni tunnen. Melkein aloin itkemään kun kuulin surullisen sävelmän ruokalan radiosta. Mielenterveyttä laskee viellä se pelko että mitä sairaammaksi tulen, sitä varmemmin en pääse lomalle kotiin.

Tällä hetkellä seison +38 asteisessa huoneessa päällä villa- ja normisukat, pitkät alushousut, lenkkihousut, ulkohousut, t-paita, poolo-paita, villapaita, takki, pakkashousut ja pakkastakki. Silti aivan helvetin kylmä. Ei jaksa syödä tai juoda..
Tiedän että pitäisi juoda edes mutta yritä nyt itsepäistä sairasta miestä saada tekemään edes jotain.

38.3 astetta kuumetta... kiva..

Päivä 9.. "Äiti äiti, etkö sä nää, tästä mä tykkään, tänne mä jään!"

37.6 asteen kuumeessa viellä. Kävin hakemassa lomaa lisää. Samalla reissulla todettiin paleltuman aiheuttamia rakkoja oikeassa jalassani johon annettiin voidetta. Alkaa laskemaan reilusti motivaatio jos kokoajan sairaana olen. Hemmetti jos en pääse lomille kuumeen takia.

Päivä 8.. "Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä kysyjiä"

Tänään viellä VPO eli osallistun oppitunneille.

Liikuntakoulutusta.
Luutnantti antoi laajamittaisen selostuksen että miksi nykyään ihmiset ovat huonokuntoisia ja painotti erityisesti kohtaa "Ihmiset syövät liian yksinkertaisesti helppoja ruokia."

Illalla oli varusteiden vaihto. En saannut osallistua niihin koska olen edelleen VPO. Onneksi kaveri suostui ottamaan likapyykkini ja sekä vaihtamaan parit vaatekappaleet isommiksi.

Kaverit palasivat ja kertoivat kuinka kauhea systeemi varusvarastolla oli. Heidän piti ottaa kaikki haisevat vaatteet olalle ja käsiin, kävellä paikasta toiseen vaihtamassa varusteet uusiin. Ei kuulemma likapyykkini haju ollut liikaa kaverilleni ja selvisi näyttävästi pois varastosta ennen kuin meinasi tukehtua.

Uusin ja sopivilla vaatteilla juostiin sitten seuraavalle oppitunnille. Ase- ja ampumakoulutusta vuorossa. Luutnantti opetti aseella tähtäyksen ja asennot meille, apuna hän käytti alikersantteja havainnollistamaan oikeat ampuma-asennot. Ihan hieno tunti oli. Parasta kyllä oli se että Kyseinen luutnantti on sen verran rento ja mukava ihminen että hän opettaa, ei karju ja yritä prässätä tietoa päihimme. Jos jokin ei onnistu niin hän on sellainen kaveri että likaa omat kätensä auttaakseen. Mahtava heppu.

Illalla Alikersantit sitoivat tupien eteen tuoleihin aseet kiinni. He antoivat harjoitella tähtäystä aseella. Ihme kyllä VPO ei saannut osallistua siihen vaikka seisoinkin alle 2 metrin päässä seuraamassa.


Kuumetta on 38.3 astetta. Tällä hetkellä joukkoeesta on 30 sairaana joko kuumeen tai vatsataudin takia, ehkä influenssan takia juuri. Tänään lähti myös toinen heppu tuvastamme korkean kuumeen takia(39.4). Tällä hetkellä tuvastamme on sairaana 4 henkilöä kahdeksasta. Korkeimmat kuumeet tuvassamme on: 40.3, 39.4, 38.4, 38.3.

Päivä 7.. Me sairaat

Sairaana tai ei, aina on kiire odottamaan. Yskäkin pahentunut ja tukkoinen olo. Vempat (vapautetut taistelijat // slangi sana) pääsivät pihalle minuuttia aikasemmin. Tänään syödään Mukessa (Muonituskeskuksessa). Vemppa joukkoe sai odottaa sen 5-10min pidempää muita odotellessaan. Sitten marssimme tahditta mukeen ja siellä taas vempat odottivat 15-20min että muut pääsivät paikanpäälle ja sallittiin menemään sisälle. Ristiriidassa sairaanhoidon kanssa? Ehkä. Ruokailun jälkeen pääsi omaantahtia takaisin tupaan.

Tänään olisi tyttöystävät voineet tulla vierailemaan kasarmialueella kun armeija piti "Sinä, minä ja puolustusvoimat" päivän. Ikävä kyllä (vai onnekseni) minulla ei ole toistaiseksi tyttöystävää niin minun ei tarvinnut stressata että mitä tekisin kun en saa poistua rakennuksesta vapautuksen takia.

Päivä oli melkoisen tylsä, onneksi kuitenkin kavereiden tyttöystäviä tuli vierailemaan tuvissa ja pidettin hauskaa ja juteltiin. Alikersanteilla oli hirveä homma pitää alokkaat 'erossa' tyttöystävistään kun sotilaan ei kuulu näyttää tunteitaan ja 3 sekunttia pidemmät suudelmat on kielletty. Nopea halaus on sallittu mutta mitään muuta ei saannut tehdä.

Illalla klo 20:00 joutui loputkin naiset lähtemään. Nopeammin tylsistyneet lähtivät jo tunnin kuluessa pois.

Ilta sujui normaalisti. Heille joille tuli nainen niin suurin piirtein leijuivat sen illan. Kuumetta tänään on 37.6 astetta.

Päivä 6. Vauhtipiikki

Tämän päivän ohjelmassa oli kuuden kilometrin marssikoulutus, käsimerkit ja rokotukset. Alikersantit suorastaan iloitsivat asiasta että he pääsevät juoksuttamaan rokotusten jälkeen meitä. Heitä oli kielletty juoksuttamasta meitä ennen kuin saamme rokotukset.

Marssikoulutuksessa meidän piti pakata Tetsari (taisteluvyö) täyteen tarvikkeita ja kantaa viellä asettakin mukana, sitten lähdimme kävelemään 6 kilometrin lenkkiä.

Koska varusteista suurin osa oli liian pieniä minulle (armeijan XL koko vastaa kaupan M kokoa) niin en saannut kuin lyhyet kalsarit, housut, poolopaidan ja takin päälle. Ulkona pakkasta oli varmaan -18 astetta. Siinä kävellessämme ensimmäiselle taukopaikalle alkoi jostain syystä jalkapohjia sattumaan, meillä kun piti olla saappaat ja saappaiden huopavuoretkin (irralliset) oli liian pienet niin en saannut niitäkään jalkaan. Kivun takia jäin lähes jatkuvasti jälkeen muista ja taukopaikoilla sain aina kiinni.

Kun oltiin marssittu noin 4 kilometriä, jalat olivat jo niin kylmät että ei paljon tuntoa ollut missään ja jalkapohjiin sattui pirusti. Olisi ehkä pitänyt kieltäytyä lähtemästä marssimaan sellaisessa varustuksessa mutta minkäs teet alokkaana kun käskytellään ja pitää kiirehtiä paikasta toiseen, eikä meille oltu neuvottu että miten varusteiden vaihto onnistuisi.

5.5 kilometrin kohdalla kun oltiin suuntaamassa takaisin kasarmialueelle niin en vain enään jaksanut talssia eteenpäin. Mutta jos jäisin sinne niin olisi entistä kylmempi vain niin yritin laahustaa jotenkin eteenpäin. Pientä henkistä apua toki tuli kavereilta ja auttoivat eteenpäin.

Vihdoinkin oltiin taas aitauksen sisällä ja pienen kävelymatkan päässä oli meidän rakennus. Sitten sisään lämmittelemään.. Ah!

Hieman myöhemmin meidät määrättiin smurffi asuihin. Vuorossa oli rokotukset.
Tilaisuus tapahtui elokuvasalissa (liput elokuviin maksaa 2€). Lääkärit pitivät pientä esittelyä ja kukin joukkue lähti vuoronperään rokotuksiin sairaalaan. (Meidän rakennuksessa oli liikuntasali, elokuvasali, VEKSi (varuskuntasairaala) samassa).
Jos joku tunsi itsensä kipeäksi niin heitä pyydettiin tulemaan mittauttamaan kuumeensa.

Minulla oli eilisestä asti hieman tukkoinen ja huono olo ja etenkin viime marssin jälkeen erittäin kylmä olo joten päätin olla ottamatta riskejä ja kävin mittauttamassa kuumeen. Pienen odottelun jälkeen kuumemittari ilmoitti äänimerkillä olevansa valmis ja kaivoin kainalosta mittarin. 38.3 astetta, Kuumetta oli. Kävin tiedustelemassa asiasta että mitä pitäisi tehdä. Lääkärit painottivat että tämä on suht alhainen kuume viellä että kannattaa ottaa rokotukset, tai sitten viikonpäästä jos haluaa silloin. Mutta koska lääkärit painostivat että kuume on alhainen ja kannattaa ottaa rokotukset niin mitäs sitten. En ole alan ammattilainen joten noudatin neuvoja ja kävin hakemassa rokotukset.

Rokotukset kävi nopeasti. Minut ohjattiin jonoon joka kulki kahden huoneen läpi. Ensimmäisessä huoneessa mentiin seisomaan teipatulle alueelle ja siinä kun tarkistit onko jalat teippien sisäpuolella niin määrättiin jo seuraavaan huoneeseen. Ilmeisesti minuun oltiin laitettu rokotukset ja en edes huomannut sitä. Seuraavassa huoneessa kokelaat tarkistivat että vuotaako pistokohdat ja tarvittaessa laittavat lapun kiinni. Ei näyttänyt vuotavan minulla. Minut ohjattiin sen jälkeen vastaanotolle kuumeen takia.

Siellä vastaanotolla odottaessani alkoi tuntumaan jotain märkää valumassa käsivartta pitkin alas. Pistokohta oli alkanut vuotamaan ja verta tuli yllättävän paljon vaikka neula olikin erittäin pieni. Meni verisuonen läpi? Ehkä, en ole ammattilainen. Pienen siisteytymisen jälkeen minut kutsuttiin sairaanhoitajan luo.

Pienen jutustelun jälkeen kerroin miksi minut oli ohjattu vastaanotolle. Ensin sairaanhoitaja kirjoitteli normaaliin tahtiin tekstiä koneelle sitä mukaan kun kerroin oireista. Sitten kun päästiin kipeisiin jalkoihin ja aloin selostamaan siitä että mitä minulla oli päällä ja mitä me tehtiin -20 pakkasessa niin sairaan hoitaja lopetti pitkäksi aikaan kirjoittamisen, katsoi minua silmät pyöreinä ja yksinkertaisesti ei voinnut olla uskomatta. Noin 5 minuutin ihmettelyn jälkeen kun olin vieraillut läheiset lääkekaapit läpi kun sairaanhoitaja oli shokissa niin hän kertoi kuinka kauheaa tuo oli. "Tämähän ei jää tähän" kävi uhkaus. Ryhmänjohtajien olisi pitänyt tietää ja varmistaa että kaikilla on sopivat vaatteet ja että pystyy varustautumaan marsseihin kunnolla. Näköjään tämä lähtee jo hieman korkeammalle portaalle. Seuraavaksi sairaanhoitaja kaivoi läheiset lääkekaapit ja antoi Buranaa, yskänlääkettä, nenäsumuketta ja rakkolaastareita, lisäksi kirjoitti 2 VP ja 1 VPO vapautukset minulle. Sitten sai lähteä.

Minun piti ilmoittautua päivystäjälle vapautuksista joka kertoi mitä minä saan ja en saa tehdä vapautuksien aikana. Sitten vain tupaan nukkumaan. Jostain syystä armeija kieltää sairaiden menemästä sänkyyn peiton alle sairastamaan. Kuulemma epäsotilaallista käyttäytymistä olla keskellä päivää sängyssä. Tässä sitä sitten lojutaan yöhön asti.



Vapautukset:
VP = Vapautettu palveluksesta
VPO = Vapautettu palveluksesta paitsi oppitunneista
VUP = Vapautettu ulkopalveluksesta
VMTL = vapautettu marssi ja liikuntakoulutuksista
Kaikki vapautetut ovat kuitenkin määrätty osallistumaan ruokailuun. Pakollinen palvelus kaikille.

Päivä 3+2..

Tänään opeteltiin perustietoa sotimisesta. "Havaitse, mieti ja toimi". Vaikka armeijassa pyritään käskyjen vaistomaiseen noudattamiseen niin ei kuitenkaan pitä umpimähkään rynnätä mihinkään.

Teimme myös logiikka kokeen. Kokeessa oli 40 graafista-, sanallista- ja laskutehtävää. Jokaisessa aiheessa oli vain 15 min aikaa. Eli 40 tehtävää 15 minuutin aikana. Kiirettä piti.
Grafiikka tehtävät meni helposti minulla. Sanalliset oli taas hieman vaikeampi. Laskuissa taas ei matikka pääni riittänyt.

Grafiikka tehtävissä oli kuva josta oli leikattu oikea alanurkka pois. Vieressä oli 6 eri vaihtoehtoa ja vain yksi oli niistä oikein.

Sanalliset tehtävät olivat esimerkiksi tämmöisiä:
Mikä sana EI kuulu joukkoon?
Kukkanen
Ruoho
Metalli
Puu
Tammi
Lehti

Etsi sanalle KIVA vastakohta tai synonyymi
Hauska
Outo
Pelottava
Ihmeellinen
Karsea
Epämielyttävä

Laskutehtävät oli taas tämmöisiä:
Laske kaksi ensimmäistä numeroa yhteen, kerro oikeammaisella numerolla ja jaa keskimmäisellä: 2 7 4
1.5
8.7
5.14
3.43
7.78
2.3

Laskuissa sai miettiä pitkään ja koska laskinta ei saannut käyttää niin ei mennyt jakeluun oikein nuo. Lisäksi muistiinpanoja ei saannut tehdä eli kaikki piti päässä tehdä.

Illalla saatiin tuntolevyt. Olisin kyllä tykännyt U.S armeijan käyttämästä mallista jossa on kaksi levyä ketjussa mutta kyllä tämäkin menee.

Päivä 4.. Mmmm... Zzzz

Sain kuulla että mumisen jotain yön aikana ja kaverit vuorostaan eivät voineet nukkua kun ehdin ensimmäisenä nukahtaa ja pidin heitä hereillä.. Hah, maistakoot he omaa lääkettään. :P

Tänään oli suht normi päivä, sama rutiini jatkui.
Aamulla tehtiin punkat nopeasti valmiiksi, käytiin aamutarpeilla jonka jälkeen juostiin kellariin jonottamaan ruokaa ja sitten oli vapaa-aikaa kuin muille jakaa.

illemmalla kävimme tutustumassa kuraattoriin ja sotilaspappiin. Molemmat henkilöt kertoivat mistä heidät löytää ja minkälaisissa asioissa heihin kannattaa ottaa yhteyttä. Pappi oli mukava, hän ei halunnut noudattaa armeijan käyttäytymissääntöjä joten hän ajoi ryhmänjohtajat pois huoneesta ja käski jokaisen olla niin mukavasti kuin vain voi olla.

Tuntien jälkeen oli liikunta koulutusta. Kävimme juoksemassa 15 min lenkin smurffit päällä. Oli muuten hemmetin kylmä niiden kanssa lähteä juoksemaan. Kaikkein pahin oli se kun ei saannut vedettyä henkeä kun pakkanen kirveli keuhkoissa joten hyydyin jo melkein alussa 6 minuutin juoksun jälkeen. Koska meillä ei ole rokotuksia annettu niin meidän piti hölkätä mutta ohjaaja otti ja juoksi. Taakse jäänneet ohjattiin lyhyempää reittiä takaisin yksikköön odottamaan muita henkilöitä. Sen jälkeen venyteltiin.

Illalla punkan ja pinkan tekoon.
Meidän piti harjoitella ilmottautumaan ryhmänjohtajille nyt illalla.
"Herra . Huoltokomppanian 2. joukon tupa numero 20 järjestynyt punkka- ja pinkkatarkastustanne varten. Ilmoitti Alokas "
Tarkistusten jälkeen tuli sitten hiljaisuus.

Päivä 3..

Nyt tuli nukuttua hieman paremmin. Alkaa jo tottumaan muiden kuorsaamiseen.

Aamulla oli ruokailu normaaliin tapaan ja tahtiin: Kiirre alas odottamaan 45 min että ruoka saapuisi paikalle.

Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa lisää roinaa varusvarastosta (tällä kertaa hieman paremmin varustautuneena. Saman verran meni aikaa ja samanlainen rata käytiin läpi mutta saatiin eri kamoja. Kävimme myös keräämässä aseet asevarastolta..
"Aseesi numero on ######, pidä mielessä ja helli häntä".. Jaa.. Totaa.. Maijaksiko nimeän aseeni vai mitä saakuttia? Aseet vietiin talteen yksikkömme kellarikerrokseen holviin talteen.

Kävimme syömässä sen jälkeen kun saimme kamat tupiin ja järjestettyä ne kaappiin.
Ruokailun jälkeen oli SIPA (siivouspalvelu) ja voin kertoa että 8 miehestä jää aivan helvetisti pölyä vaikka emme olleet edes pöllyttäneet mitään tuvassa.

Siivouksen jälkeen oli kaksi ~48min oppituntia joista ei jäännyt taaskaan mitään mieleen kun oli liikaa ajateltavaa. Pitää varmaan ripustaa aivot narikkaan ensikerralla.

Illalla oli mahdollisuus päästä iltavapaalle, jos ilmottautui oikein päivystäjälle. Mutta kun jonot olivat järkyttävän pitkät niin päivystäjä lupautui päästämään 10 seuraavaa iltalomille ilman ilmottautumista jos jonon ensimmäinen ilmottautui oikein, ja oikeinhan hän ilmottautui. Ja minun onnekseni olin hänen takanaan ja pääsin helpolla.

Vanhemmat olisivat voineet tänään vierailla vanhalla sotilaskodilla (sode2) mutta koska en tiennyt kuin vasta nyt niin oli liian myöhäistä soittaa kutsua.

Illalla oli ensimmäiset pinkka- ja punkkatarkastukset. Jos pinkka oli huonosti tehty, niin se räjäytettiin (heitettiin ilmaan). Ihme kyllä alokkaiden pinkat menivät läpi mutta toisen alikersantimme pinkka räjäytettiin. Saimme nauraa kunnolla. Ali kessun palattua ja huomattuaan pinkkansa, hän lähti salamana räjäyttäjän kimppuun. Hetken päästä kun alikessu oli korjannut pinkkansa, hän lähti suihkuun ja tämä joka oli tarkistanut ja räjäyttänyt pinkan niin tuli uudestaan ja räjäytti sen. Taas nauroimme.

Ilta jatkui normaalisti jälleen.

Päivä 2.. Oikeasti ensimmäinen päivä?

Hemmetin kaverit olivat hieman liian kova äänisiä nukkuessaan. Ikkunat helisivät kun kaikki kuorsasivat. En usko olevani ainoa joka ei unta saannut tässä ympäristössä viellä.

"PIM POM! KOMPPANIASSA HERÄTYS!" kuului kaijuttimista kello 5:30. Voin sanoa että ensimmäistä kertaa kun heräsin noin nopeasti, pomppasin alas vuoteeltani ja näin kun valot laitettiin päälle, on se valo erittäin kirkas. Sokastuin varmaan viideksi minuutiksi ellen pidemmäksi aikaan.

Tänään on kuulemma 'Starttitarkastus' jossa kirjataan muistiin paino, pituus, näkö, kuulo, virtsa, verenpaine ja lopuksi treffit lääkärin kanssa.

Seisoimme varmaan 45min ulkona smurffipuvussa (sininen liikunta-asu), sen jälkeen jonotimme 39 minuuttia liikuntasaliin. Salissa istuimme varmaan 38min lattialla odottamassa vuoroamme tarkastuksiin. Alokkaita oli noin 150 silloin. Jokainen teki 'rasteittain' tarkastukset ja eteni rastiradalla.

Tänään oli ensimmäiset sulkeiset (liikkumista, komentojen harjoittelua isoissa joukkoeissa, tähdätään vaistomaiseen toteutukseen.). Aiheena oli Asento/Lepo, käännös oikealle/vasemmalle, ojennus ja ojentautuminen.
Tämän jälkeen oli oppitunteja mutta en käsitä mikä oli aiheena.


Illalla taas tapahtui sama rutiini, teimme pinkat, punkat ja nukuimme.

Päivä 1.. Ensimmäinen päivä..

Ajomatka tuntuu vievän ikuisuuden. Sitä vain odotti että 'kohta se alkaa'. Saan kyydin vanhemmiltani joten ei tarvitse jättää autoa hiveän kauaksi parkkiin. Vaikka ei ole luntakaan niin ilkivaltaa autolle voidaan tehdä. Ehkä murehdin turhia mutta perheen ainoa auto niin parempi että se on käytössä vanhemmilla kuin seisoo kaksi tai kolme viikkoa ulkona.

Liikenne kameroita oli aika tiheästi. Ei ihme että emme ajaneet nopeampaa. Tuli mieleen että minkälaisia turvallisuusuhkia ne kamerat ovat kun kuskit lyövät jarrut pohjaan ennen kameraa. Siinä kun joku voi osua taakse, etenkin jos on viellä liukasta.

Moottoritiellä hetken ajelun jälkeen saavuttiin Hämeenlinnaan... Ja poistuttiin... Tuli tunne että Hämeenlinna on hivenen suurempi kuin Vihti jonka voi huomaamatta vahingossa ohittaa jos ei ole tarkkana. Viellä olisi 10km Parolaan, Hattulaan. Voi räkä.

Nousimme ylös liittymää pitkin. Sitten näkyi jo ensimmäinen merkki sotilaallisuudesta, nimittäin panssarimuseo. Ikäväkyllä en pääse ihailemaan sinne tankkeja vaan matka jatkuu kohti aidattua maailmaa.

Jäin bussipysäkille ja otin ensimmäisen vilkaisuni kasarmi alueelle.
"Voi video..." oli ensimmäinen ajatus. Paljon ihmisiä liikkeellä. Jätin näkemiset vanhemmille ja lämpimälle penkille joka houkutti viellä pitkään sen jälkeen kun lähdin luistelemaan kirjaimellisesti jäisillä teillä. En onneksi kastunut, olisi ollut erittäin märkä päivä sen jälkeen.

Porteilla kysyttiin henkilöllisyystodistusta sekä palvelukseenastumismääräystä. Tietysti ryhdyin heti toteuttamaan käskyä. Nopea tarkistus ja leimaus että on saapunut ja olin hetkessä kasarmialueen sisällä.

"Ookei.. Mitäs nyt?" Kasarmi alueella oli niukasti opasteita mutta reilusti ihmisiä joista suurinosa käveli yksinäistä rakennusta kohti. Paikalla oli pari poliisi autoa sekä pari huumekoiraa. Ihme kyllä minua ei käsketty näyttämään mitään repunsisältöä ja koirat juoksutettiin sisälle rakennukseen. Periaatteessa olisin voinnut tuoda läjän aseita ja huumeita paikalle ja en olisi jäännyt kiinni. Tämä asia hieman arvelutti minua kun vilkuilin muita alokkaita.

Meidät ohjattiin sisään rakennukseen, jokainen sai täyttää lomakkeen jonka jälkeen lomakkeet palautettiin ja määrättiin eri jonoihin. Jonoja oli kuusi kappaletta ja pääsin jonoon nro: 2. Siellä tarkistettiin nimi listalta ja määrättiin suoraan edes sanomatta näkemiin niin Huoltokomppanian jonoon. (Jonojen jälkeen oli lisää jonoja). Mutta ennen kuin kerkesin omaan jonoon niin joku alikersantti tarrasi hihaani ja sanoi että nyt mennään ja laittoi minut aivan toiseen jonoon. Luulin että tämä kuului ohjelmaan. Pienen tauon jälkeen lähdimme rakennuksesta ulos ja talsimme sotilaskomppanian talon pihaan.

Talon sisällä meidän tuli ilmottautua päivystäjälle jotka viellä kerran tarkistivat että olimme ilmottautuneet paikalle ja olimme oikeassa paikassa. Päivystäjän pöydän edessä oli pieni lunttilappu jonka mukaan piti puhua:
"Herra Alikersantti, Alokas ilmoittautuu."
tai
"Arvon apupäivystäjä, Alokas ilmoittautuu."
Pöydän ääressä istui apupäivystäjä ja ensimmäinen mokani oli kutsua tätä herra alikersantiksi. Pienen korjaamisen jälkeen ilmottautumiseni hyväksyttiin ja päivystäjä alkoi etsimään nimeäni listalta.

5-10 min päästä todettiin että nimeäni ei löytynyt listalta ja alettiin neuvotella että mitä minulle tehtäisiin. Ilmoitin että minut määrättiin huoltokomppaniaan ja siinä samalla alikersanteille välähti: "Tehän ootte väärässä paikassa!". No minkäs minä olisin voinnut tehdä kun kiskottiin hihasta väärään jonoon? :P

Ali Kersantti lähti saattamaan minua Huoltokomppanian rakennukseen ja siellä hieman paremmin ilmottautumisen jälkeen hyväksyttiin sisään. "Tupa numero 20! Toinen kerros, vasemmalle portailta, oikea puoli käytävästä.". Pienen etsimisen jälkeen löysin tupani ja näytti että olin ensimmäinen tuvassa.

Tuvassa oli neljä kerrossänkyä ja kaksi normaali sänkyä. Ja koska pelkään että putoan alas kerrossängystä jossa ei ole mitään esteitä sivulla, niin hyökkäsin heti kerrossängyn päällimmäisen punkan kimppuun.

Pienen odottelun jälkeen tupaan alkoi ilmestyä uusia naamoja, ja pian olikin jo kahdeksan paikalla. Viellä oli kaksi normaali petiä vapaana. Veikkasimme että tulee viellä pari lisää mutta siinä samassa ovesta marssi kaksi ali kersanttia.
"Moi jäbät! Me ollaan teidän ryhmänjohtajia!" -> "Öööö, moi?" oli vastaus tervehdykseen johon me päädyimme lopulta.

Siinä 40 min tutustumisen jälkeen meidät määrättiin liikkeelle. Koska luulin että olisimme sisätiloissa niin jätin takin pois kuten suurinosa muistakin jätti. Selvisi että lähdimme ulos kävelemään pienen lenkin.

Kävelimme varusvarastolle johon oli jonoa varmaan.. noh, liikaa. Jonotimme 45min ulkona vesisateessa ja kovassa tuulessa, jota paransi se vielä että jätimme takit tupiin. Siinä murjaisin toteamuksen kaverille että taitaa olla puolet alokkaista kipeänä huomenna tällä menolla.

Pitkän, kylmän ja märän jonottamisen jälkeen pääsimme jo varastolle sisään. Henkilöllisyystodistus piti kaivaa esille jotta saatiin ensimmäiset varusteet vastaan. Saimme ostoskärryt (metallikehikko jossa roikkui pussi) ja meidät lykättiin radalle. Rata kiersi koko varaston ja siinä samalla kun käveli niin erinäisten pinojen takaanta henkilökunta arvioi ja heitteli sopivia vaateparseja. 15min jälkeen kärryt olivat täynnä ja ne vietiin takaisin ulko-ovelle. Pussit revittiin kärryistä ja annettiin meille. Sitten tuli hetkenpäästä kuorma-auto joka kuskasi meidät takaisin yksikköömme. Jo pelkkä säkki tyhjänä painoi varmaan 8 kiloa, ja ne varusteet mukana niin painoa oli varmaan 20kg-35kg.

Kuski heitti meidät takaisin yksikkömme eteen josta raahasimme säkit omiin tupiin. Kahdet portaat kyllä tuntuivat melko raskailta säkin kanssa.

Tuvissa korjasimme kaappeihin varusteemme (housuja, takkeja, alushousuja, sukkia jne..) ja sen jälkeen kuului ilmoitus:"PIM POM! Ruokailuun siirtymiseen 10 minuuttia!". Odottelun jälkeen meidät ohjattiin kellariin ja jonotimme varmaan 15 minuuttia siellä. Ihmettelin että mitäs ihme pelleilyä tämä on. Muonituskeskus oli kuulemma remontissa ja täten jouduimme syömään kellarissa. Ok, kävi hyvin minulle. Ruokana oli jonkinlaista peruna/kalasoppaa, Yogurttia, leipää, maitoa ja mehua.

Ruokailun jälkeen poistuimme omiin tupiin ja saimme iltaan asti aikaa tutustua lisää uusiin kavereihin. Kello 10:00 kajahti "KOMPPANIASSA HILJAISUUS!" ja valot sammuivat. Siinä oli ensimmäinen päivä.

Matkaan!

Puolenpäivän aikaan kun jo menee niin en usko että tulee ruuhkaa pahemmin. Seuraava blogi postaus voi olla vasta kahden-kolmen viikon päästä joten siihen asti: Morjens!

"Odottavan aika on pitkä"

Viimeinen ilta siviilissä.. odottaen.. kirotun pitkäveteistä. :(

Ei ole viellä minkäänlaista jännitystä ilmassa vaan päinvastoin, kauhea odottelu minuutteja laskien. Viellä ehtii miettimään mitä ottaa mukaansa inttiin. Kaupassa pitää kuitenkin viellä aamulla käydä sitten hakemassa puuttuvat kamat.

Tällä hetkellä suunnitelma repun sisällöstä koostuu:
- Pitkiä alushousuja
- Sukkia
- Hammasharja, Hammastahna
- Deodorantti
- LED-lamppu (just in case)
- Päänsärky tabletteja ja kurkkupastelleja
- Kynsileikkuri
- Postimerkkejä
- Kampa (aluksi tulee raavittua päätä kunnes sitten kesällä alkaa hiukset kasvamaan takaisin)
- Lankaa, Neuloja, Hakaneuloja ja Sakset

Taskuissa:
- Kännykkä
- Vihko
- Suht tyhjä lompakko

Lompakossa:
- 2x 20€
- kourallinen kolikoita
- KELA-kortti
- Autokortti
- Henkilökortti

Kainalossa iso ruskea kirjekuori jossa on:
- Varusmies 2007 -kirja
- Panssariprikaatti -lehti
- Tilinumero
- Palvelukseenastumismääräys
- Rokotuskortti

PsP Alokastiedote 1/2009

Muistan erinoimaisesti kaiken. Jopa alokastiedotteen jonka unohdin tuonne rojujen sekaan ja löysin vasta äsken. Kirotun asiakaspalvelu repii loputkin muistit.. (eräällä serverillä palvelemassa pelaajia)

Hämeenlinnan Panssariprikaatti oli lähettänyt tämmöisen kuin "Panssariprikaatti - Alokastiedote 1/2009" kyselylomakkeen mukana mutta ilmeisesti ehdin jo hukata heti kättelyssä sen. Nooh...

Alokastiedote kertoo hieman tarkemmin että mitä koulutusta antavat Hämeen panssaripataljoona, Helsingin ilmatorjuntarykmentti, Jääkäritykistörykmentti ja Parolan pataljoona. Se myös antaa hieman lisää ohjeita palvelukseen astumisesta, lomista, aliupseeri- ja reserviupseerikoulusta.

Ohjeet ovat periaatteessa samat kuin mil.fi sivuilla kerrotut: Älä katkaise työsuhdetta, saavu ajoissa, älä tule juopuneena jne.

Tämä vihkonen neuvoo ottamaan mukaan seuraavat asiat:
- Palvelukseenastumismääräys
- Henkilöllisyystodistus
- Tämä alokastiedote
- Parranajovälineet
- Kampa
- Hammasharja
- Hammastahna
- Shampoo
- Lankaa, Neuloja, Hakaneuloja ja Sakset
- Tupakat (jos polttaa)
- Lääkkeet, lääkärintodistukset, lääkereseptit ja rokotustodistukset
- Rahaa ja pankkitilisi numero
- Sisäpelikenhät vapaa-ajan liikuntaan sekä omat ulkolenkkarit

Naisten tulee ottamaan lisäksi:
- Omat alusvaatteet
- Henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavat tuotteet (ei meikkejä)

Vihkosessa on sama asevelvollisuusaika ja koulutuksen aikajaksottelu mikä löytyy mil.fi sivuilta. Vihkosesta kuitenkin löytyy panssariprikaatin oma koulutuksen aikajaksottelu joka on tämän näköinen.

Vihkonen kertoo myös panssariprikaatin koulutusorganisaatiosta, eli Hämeen panssaripataljoona jossa koulutetaan
- taistelupanssarivaunumiehiä
- rynnäkköpanssarivaunumiehiä
- kuljetuspanssarivaunumiehiä
- panssarivaunuasentajia
- panssarijääkäreitä
- panssaripioneerejä

Helsingin ilmatorjuntarykmentti jossa annetaan johtajakoulutusta ja monipuolisia miehistöntehtäviä. Erikoiskoulutuskaudella koulutusta jatketaan oman haaran mukaan simulaattoreilla ja maastoharjoituksilla. Joukkokoulutuskaudella näitä kumpaakin harjoitellaan oman perusyksikkönsä kanssa. Erilaisia yksikkötyyppejä ovat ilmatorjunnan johtoportaat, ohjusilmatorjuntapatterit, automaatti-ilmatorjuntapatterit, kevyet ilmatorjuntapatterit sekä ilmatorjuntapanssarivaunujoukkueet.

Kääkäritykistörykmentti kouluttaa
- tykkimiehiä
- kranaatinheitinmiehiä
- viestimiehiä
- tulenjohtomiehiä
- etäisyydenmittaajia
- panssarihaupitsimiehiä
- tulenjohtopanssarivaunumiehiä
- kuljetuspanssarivaunumiehiä
- panssarivaunuasentajia

Parolan pataljoona kouluttaa
- Sotilaspoliiseja
- sotilaskuljettajia
- sotilaskeittäjiä
- lääkintämiehiä
- ajoneuvoasentajia
- panssarivaunuasentajia



Lomat on myös selitetty alokastiedotteessa. Lainaan suoraan vihkosesta tekstiä:
"Kahden tai kolmen viikon kuluttua pääset ensimmäisille lomillesi, minkä jälkeen lomat alkavat pyöriä normaalisti. Ennen varusmiehen poistumista lomalle tai viikonloppuvapaalle yksikössä pidetään lomatarkastus, jolloin pukeutumisen ja siisteyden pitää täyttää ohjesääntöjen vaatimukset." Ei löydy tarkempaa tietoa että mitkä nämä vaatimukset olisivat. Uskoisin että vaatimukset on täytetty vasta sitten kun yksikön johtaja hymyilee ilkeästi. :P
"Varuskuntavapaa (VKV) alkaa yksikkökohtaisesti päivällisen ja siivousrutiinien jälkeen, viimeistään kuitenkin klo 18:00, ja päättyy kaikilla varusmiehillä klo 21:30.

Viikonloppuvapaa (VLV) alkaa perjantaina klo 16:30 tai lauantaina klo 16.00 ja loppuu sunnuntaina klo 22.00. Henkilökohtaista lomaa (HL) on jokainen varusmies oikeutettu saamaan seuraavasti:
-180 vrk palvelevat 6 HL- päivää
- 270 vrk palvelevat 12 HL- päviää
- 362 vrk palvelevat 18 HL- päivää

Pakottavan henkilökohtaisen syyn takia voidaan myöntää henkilökohtaista syylomaa (HSL) enintään 6 kuukautta. Käytetyt HSL- lomat siirtävät kotiuttamispäivää kestonsa verran eteenpäin.

Kuntoisuuslomaa (KL) voidaan antaa palkkiona varusmiehelle, joka on erityisesti kunnostautunut palveluksessaan. KL myönnetään esimiehen aloitteesta aiheen ilmaantuessa" (jos muistaa?)
"Iloisen perhetapahtuman sattuessa voidaan lisäksi myöntää 12 vrk isyysvapaata oman lapsen hoitoa varten.

Liikuntaa aktiivisesti siviilissä harrastavat voivat anoa harjoitusvapaata (HV) osallistuakseen harjoituksiinsa. Lomamatkoja varten myönnetään lomapaikalle ilmaisia juna- tai linja-autolippuja edestakaiselle matkalle. Ilmaisia lomamatkoja on varusmiehillä seuraavasti:
- 180 vrk palvelevat 18 lomamatkaa
- 270 vrk palvelevat 29 lomamatkaa
- 362 vrk palvelevat 39 lomamatkaa

Kannattaa siis säästää rahaa loppuvuodelle, sillä lomamatkoihin kuluu yllättävän paljon rahaa vaikka varusmies onkin oikeutettu 50% alennukseen VR:n pitkänmatkan lipuista ja 30% alennukseen matkahuollon bussilipuista.
Mikäli lomamatka yhteensuuntaan kestää yli 6 tuntia, voidaan lomaa pidentää ylimeneviltä osin joustavasti aikataulut huomioon ottaen." Armeija alkaa tuntumaan turistikeskukselta näitä lomia luetellessa.

Sitten on Aukioloaikoja Hämeenlinnan eri paikkoihin: elokuvateatterit, Hämeen linna, kirjasto, verkatehdas, panssarimuseo, tykistömuseo, posti, tennishalli, uimahalli.

Seuraavaksi vihkonen esittelee hieman alokkaan arkea, tiedätte kyllä mitä se on suurinpiirtein, siispä skippaan sen ylitse ettei tarvitse masentaa enempää.

Sotilaskotiyhdistyksen tervehdys: Tulkaa syömään pullaa!..

Sotilasoikeudenhoito, rikkeet ja rangaistukset. En usko että tarvitsee kertoa koska uskon että tulevat varusmiehet ovat kiltisti muutenkin.

Vapaa-aika osio, kuntosali, elokuvia, internet, kerhohuone, bändikämppä, ulkopelit, liikuntakerho ja sen sellaista. "Smurffit päälle ja messiin!"

Sosiaaliturva, päihteet, sosiaalikuraattori, sotilaspappi, tiedätte mitä ovat.

Sitten on Alokkaan verbaaliakrobatiaa. Armeijan Slangia!
Tämä on ehkä mukavaa luettavaa ja pääsee ehkä jopa perille että mitä ne höpäjää siellä. Nakki? Esa ja pekka? Mosa?

Sanasto löytyy täältä: http://www.aamukampa.net/inttisanasto/

Hyvästit

Kaverit lauloivat koulussa armeijaan lähdön kunniaksi laulun (alempana), voi olla että näen viimeisen kerran heitä koulussa ennen kuin jokainen lähtee seuraamaan omaa polkuaan työelämässään.
Minähän en enään palaa kouluun, sillä valmistuin jo kesällä. Au revoir!



Raptori - Armeija

"Moi, mä oon hippi."
"Turpa kii, tukka pois, älä ajattele
mene armeijaan. Tottele!
Toteltavaa on vaikka tyhmät komentaa
ja kaverit vieressä katuun oksentaa.
Yks mokaa, kaikkia rangaistaan
sitä kai fasismiksi kutsutaan.
Siin ei tarvii järkee, eikä terävää nuppia
kun suomalainen tekee vihollisesta ketsuppia.

Kotonen on homo, ei mene armeijaan.
Minä menen sieltä naisen saan.
Tule armeijaan me teemme susta miehen.
Älyllinen puoli taitaa jäädä puolitiehen.
Se suomalaisen vie vaikka läpi kiven harmaan.
Ainakin tykistössä aivan varmaan.
Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.
Ei taida riittää, johonkin se tyssää.

(kerto:)
Koti uskonto ja isänmaa (x2)
Siinä kolme asiaa (x2)
Joiden nimissä ihmistä tappaa saa (x2)
Tätä paskaa ne sinulle jauhaa (x2)

Isompi voi aina nappulaa painaa.
Silloin meistä jokainen on mutantti tai vainaa.
Siitä huolimatta täällä tarvii armeijaa
ja meistä jokainen sen maksaa saa.
Mutta verothan on täällä jo muutenkin kevyet.
Tyhmä olet jos sitä tajua et.
Seuraa siis isääsi armeijaan
sehän parantaa tuhansien sulojen maan

(kerto)

Kannattaako puolustaa sellaista maata,
joka ei sano mihinkään juuta eikä jaata.
Eduskunnassa on liian monta kusipäätä,
josta kukaan ei mitään uutta päätä.
Jos puolesta tälläisen isänmaan olet valmis tappamaan,
siitä vaan, mutta päätän rappini sanaan harkittuun:
Moinen armeija voi painua vittuun!!

Viimeinen viikko...

"Viimehetken" tarkistukset mitä ottaa mukaan, löytyykö paperit ja onko mitään ylimääräistä lähdössä mukaan.

Varusmies 2007 -kirja neuvoisi ottamaan mukaan:
- Ilman verkkovirtaa toimivat parranajovälineet
- Henkilökohtaisen puhtauden hoidossa tarvittavat välineet (hammasharja, hammastahna, deodorantti jne...)
- Sairausvakuutuskortti (KELA-kortti) ja ajokortti
- Tämä (Varusmies 2007) kirja
- Tilinumero
- Kolikoita puhelin- ja postimerkkiautomaattia varten.

Tähän mukaan kyllä ottaisin viellä seuraavat:
- Mahdolliset lääkkeet (allergia riippuen allergiastasi, päänsärky, kurkkutabletteja)
- Hieman rahaa sotilaskotia varten (aamukahvit/mehut).
- Kirja unohti tämän kohdan: Muista tuoda palvelukseenastumismääräys! Ilman sitä et pääse portista sisään. Ulkona on päivisin about -10 astetta pakkasta ja siellä ei halua olla kukaan.

Ja sanoin HIEMAN rahaa mukaan. Jos tuot yli 50e niin voisin melkein lyödä vetoa että se nippu katoaa maagisesti ja nopeasti ja eikä kukaan tiedä että edes omistit sellaisen määrän vaikka ilmoitit ystävällisesti.

Löysin muuten hinnastonkin sotilaskodin tuotteista.. En vain usko että on voimassa enään.
Pitsa 3.50€
Limut 1.20€
Pullat 0.80€
Patongit 2.20€
Puolikkaat patongit 1.20€
Leivät 0.70€
Tripit 0.60€

Luettavaa kirjallisuutta

Viellä noin kahdeksan päivää..
Löysinpä jotain johon kuluttaa aikaa 'hyödyllisesti'.

Reserviläisjohtajan opas (16,4MB)
Sotilaan karttaopas(36,3MB)
Sotilaan käsikirja(28,6MB)
Sotilaslyhenteet ja merkit(8,3MB)
Joukon toimintakyvyn turvaaminen kenttäoloissa(3,7MB)
Ensiapu-ensihoito vammoissa(11MB)
Sotilaan ympäristöopas(13,5MB)
Luonnonmuonaohje(6,6MB)
Yleinen palvelusohjesääntö(8,4MB)
Ryhmänjohtajan opas(23,7MB)
Panssarintorjuntaopas(14,9MB)
Panssarintorjuntaohjusjärjestelmä 83 M ampujan käsikirja(2,6MB)
Rynnäkkökiväärin käsikirja(12,1MB)
Suojelumies(4,3MB)
Suojelun käsikirja(23,7MB)
Sotilaspedagogiikan perusteet(0,7MB)

Saimme ennen kutsuntoja Varusmies 2007 - Opas varusmiespalvelukseen valmistautuvalle -kirjasen, noin 70 sivua. Se antaa tietoa valmistumisesta palvelukseen, siviiliaiheista tietoa samalla kun esittelee kuinka kivaa armeijassa on ja hieman yleistietoa armeijasta.
Ihmettelen että miksi ei mukana tullut Sotilaan käsikirjaa, siinä kun tuppaa olemaan paljon tietoa mitä armeijassa kannattaa ja ei kannata tehdä. Ehkä varmaan sen takia kun tulevat varusmiehet saattavat ottaa hieman paineita siitä ja tulla liian hermostuneiksi ja ehkä jopa pelokkaiksi palvelukseen astumisesta. Mutta onhan siinä huonot puolensa myös, ei mitään kattavaa materiaalia aluksi ja kaikki tuppaa kasaantuvan päälle viimein armeijassa. Lisäksi jos on hidas lukemaan/oppimaan, tarvitsee lisää aikaa, voi tulla aikamoiset painajaiset alkuviikoiksi. Illalla toki on aikaa lukea mutta voi olla että jos heti aletaan kuntoilemaan niin ennemmin nukut kuin valvot ja opiskelet.

Noh, olkoon tilanne minkälainen tahansa, yksi asia on varmaa. He eivät ammu sinua jos et tuppaa menestymään. Päinvastoin, he palkitsevat kyllä yrittämisestä kuin luovuttamisesta. Ja hei, ihmisiä hekin vain ovat. Toiset koviksia, toiset reiluja ja toiset valmiina repimään loputkin mehut kun vähiten sitä osaat odottaa (onneksi heitä on harvassa ;D).