Päivä 1.. Ensimmäinen päivä..

Ajomatka tuntuu vievän ikuisuuden. Sitä vain odotti että 'kohta se alkaa'. Saan kyydin vanhemmiltani joten ei tarvitse jättää autoa hiveän kauaksi parkkiin. Vaikka ei ole luntakaan niin ilkivaltaa autolle voidaan tehdä. Ehkä murehdin turhia mutta perheen ainoa auto niin parempi että se on käytössä vanhemmilla kuin seisoo kaksi tai kolme viikkoa ulkona.

Liikenne kameroita oli aika tiheästi. Ei ihme että emme ajaneet nopeampaa. Tuli mieleen että minkälaisia turvallisuusuhkia ne kamerat ovat kun kuskit lyövät jarrut pohjaan ennen kameraa. Siinä kun joku voi osua taakse, etenkin jos on viellä liukasta.

Moottoritiellä hetken ajelun jälkeen saavuttiin Hämeenlinnaan... Ja poistuttiin... Tuli tunne että Hämeenlinna on hivenen suurempi kuin Vihti jonka voi huomaamatta vahingossa ohittaa jos ei ole tarkkana. Viellä olisi 10km Parolaan, Hattulaan. Voi räkä.

Nousimme ylös liittymää pitkin. Sitten näkyi jo ensimmäinen merkki sotilaallisuudesta, nimittäin panssarimuseo. Ikäväkyllä en pääse ihailemaan sinne tankkeja vaan matka jatkuu kohti aidattua maailmaa.

Jäin bussipysäkille ja otin ensimmäisen vilkaisuni kasarmi alueelle.
"Voi video..." oli ensimmäinen ajatus. Paljon ihmisiä liikkeellä. Jätin näkemiset vanhemmille ja lämpimälle penkille joka houkutti viellä pitkään sen jälkeen kun lähdin luistelemaan kirjaimellisesti jäisillä teillä. En onneksi kastunut, olisi ollut erittäin märkä päivä sen jälkeen.

Porteilla kysyttiin henkilöllisyystodistusta sekä palvelukseenastumismääräystä. Tietysti ryhdyin heti toteuttamaan käskyä. Nopea tarkistus ja leimaus että on saapunut ja olin hetkessä kasarmialueen sisällä.

"Ookei.. Mitäs nyt?" Kasarmi alueella oli niukasti opasteita mutta reilusti ihmisiä joista suurinosa käveli yksinäistä rakennusta kohti. Paikalla oli pari poliisi autoa sekä pari huumekoiraa. Ihme kyllä minua ei käsketty näyttämään mitään repunsisältöä ja koirat juoksutettiin sisälle rakennukseen. Periaatteessa olisin voinnut tuoda läjän aseita ja huumeita paikalle ja en olisi jäännyt kiinni. Tämä asia hieman arvelutti minua kun vilkuilin muita alokkaita.

Meidät ohjattiin sisään rakennukseen, jokainen sai täyttää lomakkeen jonka jälkeen lomakkeet palautettiin ja määrättiin eri jonoihin. Jonoja oli kuusi kappaletta ja pääsin jonoon nro: 2. Siellä tarkistettiin nimi listalta ja määrättiin suoraan edes sanomatta näkemiin niin Huoltokomppanian jonoon. (Jonojen jälkeen oli lisää jonoja). Mutta ennen kuin kerkesin omaan jonoon niin joku alikersantti tarrasi hihaani ja sanoi että nyt mennään ja laittoi minut aivan toiseen jonoon. Luulin että tämä kuului ohjelmaan. Pienen tauon jälkeen lähdimme rakennuksesta ulos ja talsimme sotilaskomppanian talon pihaan.

Talon sisällä meidän tuli ilmottautua päivystäjälle jotka viellä kerran tarkistivat että olimme ilmottautuneet paikalle ja olimme oikeassa paikassa. Päivystäjän pöydän edessä oli pieni lunttilappu jonka mukaan piti puhua:
"Herra Alikersantti, Alokas ilmoittautuu."
tai
"Arvon apupäivystäjä, Alokas ilmoittautuu."
Pöydän ääressä istui apupäivystäjä ja ensimmäinen mokani oli kutsua tätä herra alikersantiksi. Pienen korjaamisen jälkeen ilmottautumiseni hyväksyttiin ja päivystäjä alkoi etsimään nimeäni listalta.

5-10 min päästä todettiin että nimeäni ei löytynyt listalta ja alettiin neuvotella että mitä minulle tehtäisiin. Ilmoitin että minut määrättiin huoltokomppaniaan ja siinä samalla alikersanteille välähti: "Tehän ootte väärässä paikassa!". No minkäs minä olisin voinnut tehdä kun kiskottiin hihasta väärään jonoon? :P

Ali Kersantti lähti saattamaan minua Huoltokomppanian rakennukseen ja siellä hieman paremmin ilmottautumisen jälkeen hyväksyttiin sisään. "Tupa numero 20! Toinen kerros, vasemmalle portailta, oikea puoli käytävästä.". Pienen etsimisen jälkeen löysin tupani ja näytti että olin ensimmäinen tuvassa.

Tuvassa oli neljä kerrossänkyä ja kaksi normaali sänkyä. Ja koska pelkään että putoan alas kerrossängystä jossa ei ole mitään esteitä sivulla, niin hyökkäsin heti kerrossängyn päällimmäisen punkan kimppuun.

Pienen odottelun jälkeen tupaan alkoi ilmestyä uusia naamoja, ja pian olikin jo kahdeksan paikalla. Viellä oli kaksi normaali petiä vapaana. Veikkasimme että tulee viellä pari lisää mutta siinä samassa ovesta marssi kaksi ali kersanttia.
"Moi jäbät! Me ollaan teidän ryhmänjohtajia!" -> "Öööö, moi?" oli vastaus tervehdykseen johon me päädyimme lopulta.

Siinä 40 min tutustumisen jälkeen meidät määrättiin liikkeelle. Koska luulin että olisimme sisätiloissa niin jätin takin pois kuten suurinosa muistakin jätti. Selvisi että lähdimme ulos kävelemään pienen lenkin.

Kävelimme varusvarastolle johon oli jonoa varmaan.. noh, liikaa. Jonotimme 45min ulkona vesisateessa ja kovassa tuulessa, jota paransi se vielä että jätimme takit tupiin. Siinä murjaisin toteamuksen kaverille että taitaa olla puolet alokkaista kipeänä huomenna tällä menolla.

Pitkän, kylmän ja märän jonottamisen jälkeen pääsimme jo varastolle sisään. Henkilöllisyystodistus piti kaivaa esille jotta saatiin ensimmäiset varusteet vastaan. Saimme ostoskärryt (metallikehikko jossa roikkui pussi) ja meidät lykättiin radalle. Rata kiersi koko varaston ja siinä samalla kun käveli niin erinäisten pinojen takaanta henkilökunta arvioi ja heitteli sopivia vaateparseja. 15min jälkeen kärryt olivat täynnä ja ne vietiin takaisin ulko-ovelle. Pussit revittiin kärryistä ja annettiin meille. Sitten tuli hetkenpäästä kuorma-auto joka kuskasi meidät takaisin yksikköömme. Jo pelkkä säkki tyhjänä painoi varmaan 8 kiloa, ja ne varusteet mukana niin painoa oli varmaan 20kg-35kg.

Kuski heitti meidät takaisin yksikkömme eteen josta raahasimme säkit omiin tupiin. Kahdet portaat kyllä tuntuivat melko raskailta säkin kanssa.

Tuvissa korjasimme kaappeihin varusteemme (housuja, takkeja, alushousuja, sukkia jne..) ja sen jälkeen kuului ilmoitus:"PIM POM! Ruokailuun siirtymiseen 10 minuuttia!". Odottelun jälkeen meidät ohjattiin kellariin ja jonotimme varmaan 15 minuuttia siellä. Ihmettelin että mitäs ihme pelleilyä tämä on. Muonituskeskus oli kuulemma remontissa ja täten jouduimme syömään kellarissa. Ok, kävi hyvin minulle. Ruokana oli jonkinlaista peruna/kalasoppaa, Yogurttia, leipää, maitoa ja mehua.

Ruokailun jälkeen poistuimme omiin tupiin ja saimme iltaan asti aikaa tutustua lisää uusiin kavereihin. Kello 10:00 kajahti "KOMPPANIASSA HILJAISUUS!" ja valot sammuivat. Siinä oli ensimmäinen päivä.