Päivä 7 - Mitä harjun päällä tapahtuu...

 00:22

Vartiovuoro loppui. Huomattiin, että me ei tiedetä seuraavan päivän tunnussanaa. Voidaan varmaan hyödyntää edellisen päivän tunnussanaa, mikäli tulee tarve. Ei ole ohjeistusta kuinka toimia tässä tilanteessa. Improvisoidaan tarvittaessa.

Soitin muuten mutsille aikaisemmin ja paljastin olinpaikkani. Oli luonnollisesti yllättynyt ja utelias tapahtumista. Kerroin kuinka "hyvin" tämä harjoitus on mennyt tähän asti. Ei meinannut uskoa itsekkään näitä.

Nukkumaan 00:31

06:00

Herätys. Samantien vartioon.

8:20

Tänään tulee hyökkäys. Liivit asetettiin kuntoon ja annettiin tietoa mahdollisesta hyökkäyksestä. Pitäisiköhän mennä istumaan omaan paikkaan jo? Minulla ei toimi aseen laser, joten ainoa asia mitä voin tehdä, on pitää melua ja tarjota harhautusta.

Meidän "Nyrkki-ryhmän" nimi on Susi. Olemme tavallaan viimeinen puolustusrintama, tosin jos me joudutaan puolustamaan, niin silloin sen alueen taistelut on aikalailla hävitty. Toisaalta sitten taas, meitä pitäisi oikeaoppisesti olla jotain puoli tuhatta henkeä. Tällä hetkellä meitä on 10.

10:40

Hyökkäys! Kuulimme laukauksia kulunvalvontapaikalta. Juostiin asemiin ja ryhdyttiin puolustamaan aluetta. Pieni ryhmä, noin 5 sotilasta, pyrki pääsemään alueelle. Taistelua kesti jotain 10 minuuttia, jonka jälkeen saatiin palautetta. Kommunikaatio oli huonoa, kulunvalvontapaikan vartija oli liian kaukana eturintamassa ja siirtyminen asemiin oli liian hidasta. "Torjuimme" kuitenkin vihollisen.

Tämä oli ensimmäinen taistelu minulle. Sain osoitettua aseella ainakin kolmea vihollista kohti sen verran, että olisivat varmasti haavoittuneet. Jättivät sivun täysin auki minulle. Tosin nyt kun simulaatiovehkeet eivät toimineet, niin tulokset jäävät mysteeriksi. Meillä on näköjään vain yhdellä oikeasti toimivat simulaatiolaitteet.

Seuraavaksi ruokailu.

Tämän päivän tunnussana on polvi-täyttö.

12:40

Ruokailua aavikolla. Hieman kevyttä sadetta, korvapuusteja ja hernekeittoa sekä mehua. Kapiaisille piti kasata pöytä ja tuolit. Pöydälle piti jälleen saada pieni Suomenlippu. Hienot maisemat. Ihana paikka.

13:10

Takaisin teltalle.

13:40

Äkkilähtö. Vihollinen puskee itä-reunaa pitkin etelään. Me yritetään estää tämä. Meille merkattiin mahdollinen kohtaamispaikka sekä annettiin tietoja missä meidän puolulaiset menevät. Omat pyrkivät hyökkäämään ja me yritetään estää sivusta hyökkäykset.. 7 miehellä.. tai no, yhdellä miehellä, koska muiden simulaatiolaitteet eivät toimi. Miinoitimme kuitenkin isomman tien tankkien varalta. Etelästä pitäisi olla hyökkäämässä 30 sotilaan vahvuinen huoltokomppania.

Lähdimme ajamaan kohti pohjoista itä-reunaa pitkin ja löydettiin merkattu paikka. Paikkana toimi harjun reuna. Harjun päällä on pieni tie ja juurella on isompi tie. Jätettiin autot tukkimaan pientä tietä ja piilouduttiin harjun kylkeen.

Odottelimme jotain 1.5 tuntia, kunnes pohjoisesta kaasutteli moottoripyöräilijä. Tervehdimme häntä erittäin tiheällä luotisateella, mutta meidän yllätykseksi kyseessä oli niin ketterä heppu, että pystyi tanssimaan luotien ympärillä moottoripyörän päällä istuessaan ja lopulta sai huudettua taistelutunnuksen, joka kertoi hänen olevan ystävä.

"Lälläslää! Ette osuneet minnuun!" julisti kovaan ääneen. Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että hän on lähetti ja tuli ilmoittamaan, että viholliset ovat tosiaan lähestymässä. Hän jatkaa matkaa etelään viemään tilannetietoa komentajille. Me asettauduttiin takaisin väijymään.

Pian alkoi laukauksia kuulumaan. Omia joukkoja tuntui puskevan eteenpäin hitaasti, mutta ammuskelu tuli silti lähemmäksi ja pian kuului melkein kohdalla. Ketään ei kuitenkaan näkynyt harjun reunalle. Hetken päästä laukaukset lakkasivat ja tuli hiljaista. 

15 minuuttia myöhemmin kouluttaja käveli selkäni taakse, taputti olalle ja pyysi nousemaan ylös. Nousin ylös ja näin, että harjun päällä läheinen puska oli täynnä vihollisen joukkoja. Pitihän sitä sitten avata tuli johon kouluttaja naurahti ja merkkasi minut kaatuneeksi. Harjun reunalla ollut kaveri oli näköjään kaatunut aikoja sitten ja nyt nähdyt sotilaat olivat jo toista aaltoa, tukemassa ensimmäistä.

Tähän siis päättyi minun tarinani. Vihollinen oli tuhonnut tuosta vain huoltokomppanian ja saattoi jopa huomata meidät, mutta jättivät meidät rauhaan. Vasta vahvennus huomasi ja tuhosi meidät lopulta. Tämä oli tämmöinen epätoivoinen itsemurhatehtävä. Pidimme kuitenkin tien puhtaana vihollisista, kun eivät sitä kautta hyökänneet. :)

Sitten takaisin teltalle.

16:40

Teltoilla. Pääsin heti kulunvalvontapaikalle vartioimaan. Odotellaan ruokaa.

Skappareita valuu tasaiseen tahtiin. Jotain palaveria menossa pitämään teltalle.

19:00

Skapparit lähtivät. Teltta nurin ja uuteen paikkaan.

23:30

Teltta kasattu. Väsyttää aivan liikaa. Tosin kuskit saavat nukkua nyt koko yön rauhassa.