Loppumietteitä

Että sellainen reissu. Oli ihan kiva palata armeijan arkeen hetkeksi ja kokea reserviläisen näkökulmasta kaikki.

Kantahenkilökunta oli erittäin rento reserviläisiä kohtaan. Mitään ei vaadittu, pystyttiin puhumaan ilman herroittelua jolloin kaikki sujui huomattavasti sujuvammin. Myös varusteiden palautus oli jotenkin rennompaa. Kukaan ei ollut kytiksellä, että kaikki palautettiin ihan varmasti. Osoitettiin vain paikat laittaa tavarat, katsottiin, että tavarat menivät oikeisiin paikkoihin. 

Rennon meininkin ajatuksena saattaa olla se, että jos kertausharjoitus olisi ollut turhan kireä, niin yllättäen työpaikat olisivat alkaneet ilmoittamaan, että työntekijät ovat liian kriittisessä roolissa, eivätkä pääse kertausharjoituksiin. Olisi pieni paniikki jos kukaan ei halua tulla kertaamaan.

Teoria meidän joukkueen olemassa olosta saatiin vietyä aika pitkälle. Meidän joukkueen vahvuus tosiaan oli 8+2 henkeä ja joukkoe oli kasattu silloin kun suunnitelmat oltiin lyöty jo lukkoon. Olimme todellakin ylimääräinen joukkoe, joka selittää miksi meille ei oltu aina varmistettu ruokaa tai tarvikkeita.

Meidän joukkueen hyökkäysharjoituksetkin olivat improvisoituja. Kouluttaja näki tilaisuusden kouluttaa meitä ja se tilaisuus hyödynnettiin. Pienen koon takia ja kahden auton avulla pystyimme liikkumaan nopeasti paikasta toiseen ja osallistumaan harjoituksiin. Varusteiden heikon kunnon takia emme voineet osallistua niin monipuolisesti kuin olisi toivottu, mutta saimme ainakin kaksi taistelua käytyä läpi ja hieman fiilistä siitä, mitä meidän tulee tehdä sodan aikana missäkin tilanteessa.

Joukkueeni oli pieni, mutta kaikki jäsenet olivat kuitenkin erittäin järkeviä ja rentoja. Mitään kinasteluita ei syntynyt, jokainen tuki toisia, tietoa ja koulutusta jaettiin. Olen iloinen kokemuksiini.

Meidän kouluttajana toimi nuori luutnantti rajavartiosta(?), joka muistaakseni mainitsi olevansa ensimmäistä kertaa vetämässä tämmöistä meille. Olen tosin erittäin iloinen siihen mitä kaikkea kouluttaja teki. Hän kykeni asettamaan itsensä meidän kanssa samalle tasolle ja auttamaan meitä aina kun tarvittiin pari kättä lisää, esim teltan kasaamisessa tai varusteiden lastaamisessa. Myös se, että hän etsi vapaaehtoisesti kadonneita tavaroita yllätti positiivisesti. Hän olisi voinnut käskyttää kaikki autoihin ja etsimään leirisijainnit läpi, mutta onnistui haravoimaan alueet läpi yksin. 

Kouluttajan vetämät koulutukset olivat rentoja ja informatiivisia, vaikka aikaa ei oltu järjestetty paljoa. Syynä juuri tämä oli se kun meidän joukkue oli tavallaan ylimääräinen harjoituksissa. Kouluttaja pyrki kiteyttämään kaikki harjoituksessa todennäköisesti tulevat tilanteet teoriaan ja jakamaan sen meille, ja siinä hän myös onnistui.

Jos jokin tuo kunnioitusta henkilölle, niin se on tämän kouluttajan toiminta. Vapaaehtoisia tulee löytymään aina hänelle. Kiitos!

Mielipide yleisesti kertausharjoituksesta? Oli mahtavaa nähdä tuttuja ja komeita maisemia sekä tehdä yhteistyötä, mutta kaoottisuus, huono informaation kulku, ennakoimattomuus sekä odottaminen™ jättivät hieman liian pahan maun suuhun. Näissä merkeissä en lähtisi enään uudelleen kertausharjoituksiin, ellei informaation kulkua ole saatu parannettua huomattavasti.

Tässä vielä leiri tiivistettynä yhteen kuvaan:

Ja kyllä. Kuvaan on lisätty teltta, tuolit ja pöytä, mutta meillä oli oikeasti tilanne, jossa meillä oli aggrigaattori tuottamassa sähköä pelkästään kahvinkeittimelle skappareita varten. Eli kuvan kahvinkeitin ja aggrigaattori ovat oikeasti osa valokuvaa. :)